Ohjaaja Ari Matikainen: ”Meidän pitäisi keskustella laajemmin siitä, mitä karjalaisuus Suomessa tarkoittaa”
Kinocompany Oy:n tuottama ja ohjaaja Ari Matikaisen toteuttama Karjaladox-lyhytdokumenttisarja tarkastelee suomalaista karjalaisuutta tässä ajassa: kieltä, kulttuuria, identiteettiä ja ihmisiä, jotka rakentavat karjalaisuudelle uusia muotoja. Karjaladoxin lähtökohtana on kysymys siitä, miltä karjalaisuus näyttää, kun sitä ei tarkastella vain menetettynä alueena tai historiallisena kulttuuriperintönä, vaan elävänä ja jatkuvasti muuttuvana kulttuurina.
Suistamolaistaustainen Matikainen on ohjannut, tuottanut ja käsikirjoittanut useita dokumenttielokuvia ja TV-sarjoja.
Ari, mitä karjalaisuus merkitsee sinulle henkilökohtaisesti?
Karjala on minun kotini. Se on myös minun identiteettini. Karjalaisuus on jotain sellaista, mihin olen kasvanut pienestä asti. Jos voi puhua sielunmaisemasta, niin minulla se on karjalainen.
Olet syntynyt Pohjois-Karjalassa ja sukusi juuret ovat Suistamolla. Millä tavalla nämä juuret olivat läsnä lapsuudessasi?
Pohjoiskarjalaisuus on tietysti hyvin vahva identiteetti, ja kotiseudun merkitys on ollut minulle aina korvaamaton. Se oli pitkälti itsestäänselvyys: ollaan karjalaisia. Ei se tuntunut etäiseltä eikä vanhanaikaiselta. Karjalaisuus oli arjessa koko ajan olemassa, mutta jos elää lapsena Karjalassa, ei sitä tietenkään joka päivä analysoi, että kuinka karjalaista meidän elämämme nyt on. Se on vain ihan tavallista elämää.
Menetettyjen alueiden karjalaisuus oli taas lapsuudessani ehkä enemmän joukko isoja kysymyksiä vailla vastauksia. Iän, työn ja tutkimuksen myötä olen lähtenyt etsimään niihin vastauksia. Samalla oma karjalainen identiteettini on syventynyt.
Milloin aloit ajatella karjalaisuutta aiheena, jota haluat käsitellä elokuvantekijänä?
Karjala-aihe on kulkenut mukanani oikeastaan koko sen parikymmenen vuoden ajan, jonka olen tehnyt elokuvia. Siihen liittyy valtavasti suuria kysymyksiä, tunteita ja myös askarruttavia asioita. Olen samalla huomannut, että monia asioita on käsitelty aika vähän. Mediassa ja elokuvissa on ollut tietynlainen vakiintunut tapa puhua karjalaisuudesta, eikä se välttämättä vastaa tämän päivän todellisuutta.
Mitä tarkoitat modernilla karjalaisuudella?
Se on varmasti jokaisen itse määriteltävä asia, mutta minulle moderni karjalaisuus tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että karjalaisuus elää tässä päivässä. Vaikka ihminen ei fyysisesti asuisi Karjalassa, hän voi henkisesti olla ja pysyä karjalaisena. Karjalaisuus ei myöskään ole pelkästään kanteleensoittoa ja kansantanssia, vaikka nekin voivat olla täysin moderneja asioita. Olennaista on, että kulttuuri elää tässä ajassa. Karjalaisuus ei ole historiallinen tapahtuma jossain menneisyydessä.
Mikä suomalaisessa tavassa puhua Karjalasta tuntuu liian kapealta?
Jos ajatellaan, että Karjala tarkoittaa ainoastaan jotain rajan taakse jäänyttä, se ei pidä paikkaansa. Meillä ovat Pohjois-Karjala ja Etelä-Karjala. Ne ovat aivan yhtä lailla Karjalaa kuin muutkin Karjalan alueet. Karjala ei ole mikään menetetty asia. Suomi menetti sodassa Karjalaan kuuluneita maa-alueita, mutta Karjala elää myös Suomen puolella ja voi hyvin.
Mistä Karjaladoxin idea syntyi?
Lähdin tutkimaan eräänlaista karjalaisuuden renessanssia. Nuoret ihmiset alkoivat tuoda karjalaisuutta kiinnostavilla tavoilla esiin musiikin, kuvataiteen, tutkimuksen ja muun tekemisen kautta. Karjalaisuudesta alettiin puhua myös uusilla käsitteillä ja sanankäänteillä. Se herätti kiinnostukseni. Halusin lähteä tutkimaan, mitä tällä kentällä oikein tapahtuu.
Miksi halusit tehdä sarjan tämän päivän karjalaisuudesta etkä historiasta?
Koska juuri tässä ajassa karjalaisuudesta keskustellaan jälleen ja ilmassa on monia kiinnostavia näkökulmia. Karjalaisuutta sijoitetaan edelleen helposti joksikin historian jäänteeksi, menneeksi asiaksi. Se ei pidä paikkaansa. Jos olisin tehnyt pelkästään historiallisen sarjan, olisin voinut vain vahvistaa ajatusta siitä, että Karjala oli joskus jotakin, mutta ei enää ole.
Onko Karjala-aiheilla ollut vaikea päästä mediassa tai rahoittajien parissa läpi?
Karjala kantaa mukanaan tiettyä historiallista raskautta. Sitä on käsitelty paljon tietyllä tavalla, ja välillä suhtautuminen on ollut sellainen, että eikö nämä Karjala-jutut pitäisi jo jättää taakse. On ajateltu, ettei aiheesta enää tule mitään uutta. Voi olla, että tällaiselle ajattelulle oli joskus osittain perusteitakin. Mutta juuri nyt kentällä tapahtuu paljon uutta ja todella kiinnostavaa. Siihen myös suomalaisen kulttuuri- ja mediakentän pitäisi havahtua.
Mitä tabuja Karjala-keskustelussa edelleen on?
Yksi iso ongelma on mielikuva siitä, että karjalaisuus olisi lähinnä mummojen ja evakkojen hommaa. Toinen kysymys liittyy siihen, missä ”oikea Karjala” muka sijaitsee ja kuka saa sitä määritellä. Karjalasta puhuttaessa keskustelu siirtyy helposti myös erilaisiin poliittisiin kehyksiin. Silloin itse keskustelu Karjalasta ja karjalaisuudesta helposti hämärtyy.
Millä perusteella valitsit Karjaladoxin henkilöt?
Jokaisella oli mielestäni uusi ja kiinnostava tulokulma karjalaisuuteen. He yhdistävät historian tähän päivään oman tekemisensä kautta. He eivät ole vain karjalaisuudesta puhuvia ihmisiä, vaan aktiivisia toimijoita tämän päivän karjalaisessa skenessä.
Vilma Jää tuo karjalaisuutta tähän päivään musiikin ja oman taiteellisen työnsä kautta. Loimolan Voima eli Saatsin veljekset tekevät uutta musiikkia karjalan kielellä ja samalla palauttavat omassa suvussaan jo osittain kadonnutta kieltä takaisin eläväksi. Tove Mylläri vie karjalan kieltä aivan uudenlaiseen ympäristöön teknologian ja karjalankielisen puhesynteesin kautta. Jyrki Haapala taas on tehnyt karjalankielistä elokuvaa ja tuo mukaan tanssitaiteen ja audiovisuaalisen kulttuurin näkökulman. Katja Lösönen tuo sarjaan oman tutkijan näkökulmansa tämän päivän karjalaisuuteen, identiteettiin ja siihen, miten karjalaisuudesta nykyään puhutaan ja rakennetaan ymmärrystä. Kukaan haastateltavista ei ollut minulle entuudestaan tuttu. He kaikki löytyivät tämän projektin kautta.
Yhdessä he näyttävät, että karjalaisuus ei ole yksi asia eikä historiallinen jäänne. Se elää musiikissa, elokuvassa, teknologiassa, kielessä, tutkimuksessa ja ihmisten omassa identiteetissä. Juuri tätä halusin sarjalla näyttää.
Halusitko tietoisesti irrottautua perinteisestä Karjala-kuvastosta?
En oikeastaan, vaan nähdä sen uusin silmin. Meillä oli käytössä paljon arkistomateriaalia, ja juuri sen yhdistäminen tämän päivän teknologiaan oli minusta kiinnostavaa. Saimme esimerkiksi Suistamon Perinneseuran kuva-arkiston kuvia käyttöömme, joita elävöitimme tekoälyn avulla ja rakensimme niistä videoita. Sillä tavalla vanha Karjala tuli tähän päivään aivan uudella tavalla takaisin. Ihmiset eivät ole silloin vain epäselviä mustavalkoisia mummoja ja ukkoja vanhoissa valokuvissa, vaan he alkavat jälleen tuntua ihmisiltä ja heidän maailmansa tulee lähemmäksi.
Miksi Vilma Jää?
Vilma on todella valovoimainen ihminen. Hänen tapansa ammentaa karjalaisuudesta ja tuoda sitä etnopopiana tähän päivään on minusta todella arvokasta. Vilman työ kertoo, että karjalaisuus on elävä kulttuuri, joka taipuu aivan yhtä moneen asiaan kuin mikä tahansa muukin kulttuuri. Hänen tapansa kuvata karjalaisuutta jonakin vavahduttavana jäi mieleeni, ja sen ajatuksen pystyn kyllä allekirjoittamaan. Vilma edustaa modernia, perintöä kunnioittavaa ja kansainvälistä karjalaisuutta, ja samalla todella korkeaa ammattitaitoa. Hän katsoo eteenpäin.
Miksi Saatsin veljekset ja Loimolan Voima olivat tärkeitä?
Loimolan Voima on vähän Vilman tavoin noussut melko tuntemattomasta ihmisten tietoisuuteen. He tekevät tällä hetkellä todella kiinnostavaa uutta musiikkia karjalan kielellä. Sillä he osoittavat konkreettisesti, että karjalaisuus elää tässä ajassa. He ovat lähteneet palauttamaan lähes unohdettua kieltä, tekemään sillä musiikkia, mikä on todella innostavaa ja ihailtavaa. Saatsien perheen tarina on pitkälti samanlainen kuin oman sukuni tarina. Kieli on pitänyt unohtaa, kun on jouduttu lähtemään kotiseudulta Suistamolta.
Mika ja Niko Saatsi ovat haastateltavina dokumentissa.
Mitä ajattelet siitä, että ihmiset löytävät sukunsa karjalankielisyyden vasta aikuisena?
Se on aivan mahtava asia. Opiskelen karjalan kieltä itsekin. Karjalan kieltä ei sodan jälkeen ainakaan aktiivisesti tuettu. Ei ollut karjalan kielen opetusta samalla tavalla kuin nykyään ymmärretään vähemmistökielten merkitys ihmisten identiteetille. Vähemmistökielten asema on tänä päivänä aivan toinen kuin karjalan kielen asema oli 1940-luvulla.
Jos kieltä ei puhuta arjessa, elpyminen on tietenkin hankalaa ja kieli voi jäädä harrastuneisuuden piiriin. Lopulta asia riippuu paljon meistä karjalaisista itsestämme: haluammeko säilyttää kielen? Valtava askel olisi jo se, että karjalan kieltä voisi opiskella kouluissa.
Mitä sarja opetti siitä, mitä ihmiset tarkoittavat karjalaisuudella?
Karjalaisuus on ihmiselle vähän kuin perhe. Jokaisella on siihen oma henkilökohtainen suhteensa. Yksilötasolla on vaikea lähteä määrittelemään, mitä sen pitäisi kenellekin tarkoittaa. Sen sijaan meidän pitäisi keskustella laajemmin siitä, mitä karjalaisuus Suomessa on, mitä Karjala merkitsee Suomelle ja suomalaisuudelle ja mikä sen asema on meidän yhteisessä kulttuuriperinnössämme.
Sota- ja evakkosukupolville karjalaisuuteen liittyy valtavasti menetyksiä: kodin ja kotiseudun menetys, perheiden hajoaminen ja luopuminen rakkaista paikoista. Se ei ole iloinen tarina. Kun siitä kulkee sukupolvi tai kaksi eteenpäin, mukaan tulee muitakin värejä. Sodan jälki on karjalaisuuden päällä väistämättä, eikä sitä pidä unohtaa, mutta sen rinnalle pitää tuoda myös muita näkökulmia.
Onko vaarana liian yhtenäinen tai liian nostalginen Karjala-kuva?
Minulle suurempi riski on se, että Karjalan tarinan rakentaa joku aivan muu kuin karjalaiset itse ja käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa. Silloin ei enää rakenneta vain tarinaa karjalaisista, vaan myös muista suomalaisista. Suomessa on erilaisia instituutioita ja toimijoita, jotka ovat ottaneet tai pyrkineet ottamaan määrittelyvaltaa itselleen. Niidenkin välillä on ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mitä Karjala on ja mitä karjalaisuuteen kuuluu.
Miksi Karjaladox ei tyhjentänyt aihetta?
Lyhytformaatti antoi pieniä kohtaamisia ja välähdyksiä ihmisistä, joilla oli jotain tärkeää sanottavaa. Pitkä dokumenttielokuva on aivan toisenlainen väline. Se on eräänlainen asioiden ymmärrettäväksi tekemisen kuningasmuoto.Pitkässä elokuvassa voidaan liikkua ajassa ja paikassa, mennä syvälle historiaan, tuoda asiat tähän päivään, rakentaa syy-seuraussuhteita ja ennen kaikkea antaa katsojalle tilaa ajatella itse. Karjaladoxin jaksot ovat tavallaan pieniä teasereita, aihepiirin herättelyä ihmisten ajatuksissa.
Suunnitelmissa on myös dokumenttielokuva, joka pyörii pitkälti karjalaisen kielen ja mielen ympärillä. Kieli määrittää vahvasti identiteettiä, mutta tästä ei ole tulossa pelkkää kielipoliittista elokuvaa. Karjalaisten yli on historian aikana kävelty monta kertaa, suuntaan ja toiseen. Sodan jälkeiset tapahtumatkaan eivät ole olleet mitään kaunista historiaa. Karjalaisten omaa tarinaa pitäisi käsitellä paljon laajemmasta näkökulmasta.
Minua kiinnostavat kysymykset: mitä karjalaisuus tänä päivänä on, kuka sitä määrittää, kenellä on oikeus sitä määrittää ja miten sitä pitäisi määrittää. Dokumenttielokuvan kannalta ne ovat erittäin kiinnostavia kysymyksiä.
Mikä Karjala-aiheessa tuntuu juuri nyt kiireellisimmältä?
Ihmiset, joilla on suora henkilökohtainen kosketus rajan taakse jääneeseen Karjalaan, ovat jo hyvin iäkkäitä. Heidän lapsensakin alkavat olla vanhoja. Suomalaiset kodit ovat täynnä valokuvia, kirjeitä ja muuta materiaalia näiltä alueilta. Se pitää saada talteen ja digitoitua. Olen ollut mukana perustamassa sotapolku.fi-palvelua ja suunnittelemme vastaavaa myös karjalaisuuden ympärille, johon kootaan tämä arvokas aineisto. Sen jälkeen aineistoa voidaan myös jatkojalostaa uuden teknologian avulla - tehdä siitä esimerkiksi lyhyitä audiovisuaalisia tarinoita. Olennaista on, ettei historiallinen materiaali häviä.
Mikä on ollut koko projektin tärkein oivallus?
Olen tämän projektin kautta saanut paljon paremmin auki tämän päivän karjalaisuuden tilaa: miten siitä eri foorumeilla puhutaan ja millaista työtä ihmiset tekevät sekä Karjalan ja karjalaisuuden puolesta että sitä vastaan. Karjala tuntuu nyt ajankohtaisemmalta kuin vuosikymmeniin. Löysimme erittäin hyvät haastateltavat, joiden kautta avautuu näkymä tämän päivän karjalaisuuteen. Heidän kauttaan syntyy myös syvällistä pohdintaa siitä, mitä karjalaisuus meille merkitsee, mitä sen säilyminen merkitsee ja millaisella tarinalla karjalaisuutta viedään tulevaisuuteen.
Millaisen keskustelun haluat Karjaladoxin ja tulevan pitkän elokuvan käynnistävän?
Toivoisin avoimempaa keskustelua siitä, mitä karjalaisuus on, mikä sen merkitys on meidän kulttuuriperinnöllemme ja kuka saa sen määritellä. Karjalaisuus liittyy samalla laajempaan keskusteluun siitä, miten erilaisista vähemmistöistä ja kulttuurisista ryhmistä kerrotaan. Niillä kaikilla on omat historiansa ja omat kysymyksensä. Karjalaisuus on niistä itselleni tärkein.
Muuttiko sarjan tekeminen suhdettasi omaan identiteettiisi?
Ei varsinaisesti muuttanut, vaan pikemminkin vahvisti sitä. Toivoisin, että osaisimme terveellä tavalla olla karjalaisia ja pitää huolta karjalaisuudestamme, eikä se ole mitään väheksyttävää tai toissijaista. Samalla pidämme huolta suomalaisuudesta ja omasta historiastamme. Jos oma historiamme karkaa muiden käsiin, joudumme kysymään, mitä lopulta meille jää.
Teksti ja kuvat: Kinocompany Oy. Karjaladox-lyhytdokumentit ovat katsottavissa Kinocompanyn Youtube-kanavalla.