Miten ortodoksikarjalaisuus näkyy ja elää tämän hetken karjalaissuvuissa? Kolmiosaisessa juttusarjassa impilahtelaisen Pesosen suvun kolme eri sukupolvea kertovat omasta karjalaisuudestaan.

Haastattelusarjan kolmannessa osassa Ninni Strandén kertoo mitä ortodoksikarjalaisuus tarkoittaa nuorelle karjalaiselle.

Miten ortodoksikarjalaisuus näkyy ja elää tämän hetken karjalaissuvuissa? Kolmiosaisessa juttusarjassa impilahtelaisen Pesosen suvun kolme eri sukupolvea kertovat omasta karjalaisuudestaan.

Haastattelusarjan toisessa osassa Markku Wilhelm Pesosen tytär Mirka Strandén-Pesonen kertoo mitä ortodoksikarjalaisuus tarkoittaa ekumeenisessa perheessä kasvaneelle viisikymppiselle.

Miten ortodoksikarjalaisuus näkyy ja elää tämän hetken karjalaissuvuissa? Kolmiosaisessa juttusarjassa impilahtelaisen Pesosen suvun kolme eri sukupolvea kertovat omasta karjalaisuudestaan.

Haastattelusarjan ensimmäisessä osassa Pesosten perheen vanhin, leppävirtalainen Markku Wilhelm Pesonen kertoo millaista ortodoksikarjalaisen nuoren elämä oli sotien jälkeen pienellä pohjoissavolaisella teollisuuspaikkakunnalla.

Monen Ylä-Savon ortodoksikarjalaisen identiteetti on rakentunut opettajana ja pappina elämäntyönsä tehneen isä Mauno Röppäsen uskonnontunneilla. Huumorintaju ja rento elämänasenne eivät ole kadonneet minnekään, vaikka elämä on tuonut mukanaan myös surua.

– Elämässä pitää ottaa nöyrästi kaikki vastaan ja ajatella, että asiat tapahtuvat, jos Luoja niin suo.

Anninkankaan ortodoksinen kalmisto sijaitsee Jaaman seudulla Rääkkylässä. Jaaman seutu muodostuu Jaaman ja Täitimänniemen kylistä, ja Anninkangas onkin monien kyläläisten viimeinen leposija. Tarina kertoo, että kalmisto on saanut nimensä paikalle ensimmäisenä haudatun, väkivaltaisesti kuolleen Anni-neidon mukaan.

Joensuulainen Helmi Onatsu toteaa, että ortodoksikarjalaisen kulttuuriperinnön siirtyminen sukupolvelta toiselle on koko karjalaisyhteisön asia. Nuoret tarvitsevat vanhempien sukupolvien tukea ja tietoa oman karjalaisen identiteettinsä rakentamisessa.

– On tärkeää, että meillä nuorilla on mahdollisuus tutkia ja tulkita karjalaisuutta omin avuin, mutta kuitenkin niin, että siinä olisi vanhempien sukupolvien tieto ja ymmärrys apuna.

Karjalankielistä folk-rockia soittavan Loimolan Voiman sanoitusten kirjoittaminen on Niko Saatsille keino käsitellä karjalaisyhteisön ilon ja surun aiheita sekä menneisyyden kipukohtia. Yhtyeen lauluissa kuuluvat myös suojärveläistaustaisen Hanna-puolison suvun tarinat. Vahva ortodoksikarjalainen identiteetti on pariskunnalle ylpeyden aihe ja eteenpäin vievä voima.

Kuopiolaisen Tuula Iljinin keittiön pöytä on katettu hänen vanhempiensa häälahjaksi saamilla Myrna-kupeilla ja kauniisti kirjotulla juhlaliinalla. Kahville on kutsuttu salmilaiset babazet eli orusjärveläinen Annikki Heiskanen, Tuleman kylässä syntynyt Aili Toivanen ja Siiri Rissanen Manssilasta.

Kahvittelun lisäksi babazien kanssa on tarkoitus puhua selviytymisestä. Jokainen heistä on kaksinkertainen Karjalan evakko, jonka elämää on määrittänyt sota. Miten paljon nähneet ja kokeneet armahat babazet voisivat neuvoa meitä epävarmuuden ja sodan uhan kanssa eläviä nuorempia sukupolvia?

Kevättalvella ortodoksinen maailma on täynnä erilaisia valmistautumisen ja kilvoittelun perinteitä, jotka johtavat ortodoksisen kirkkovuoden suurimpaan juhlaan, pääsiäiseen. Joensuulainen Jaana Pössi kannustaa kaikkia tutustumaan rohkeasti ortodoksisen kirkon rikkaaseen ja kansainväliseen kulttuuriperintöön.

Virpominen on vanha ortodoksikarjalainen palmusunnuntain perinne, jossa virvottavalle toivotetaan onnea ja siunausta koristeellisella pajunoksalla virpomalla. Perinteisimmässä muodossaan virpominen on säilynyt ortodoksikarjalaisissa yhteisöissä erityisesti Itä-Suomen alueella. 

Joensuussa syntyneen Oula Vornasen juuret vievät ortodoksisen Raja-Karjalan runolaulajasukuihin, mutta arki sujuu luterilaisen kirkon seurakuntapastorina keskellä ruotsinkielistä Pohjanmaata. Miltä heimot, kielet ja uskonnot näyttävät idän ja lännen rajapinnalta katsottuina?

Suistamon Koiton kylässä vuonna 1930 syntynyt Väinö Kuljukka on suistamolaisen runolaulaja ja kanteleensoittaja Timo (Timofei) Lipitsän (1857–1950) lapsenlapsi. Runolaulua Väinö kertoo kuulleensa isoisältään jo varhaislapsuudessa Suistamolla.

Haastattelussa Väinö muistelee isoisäänsä ja kertoo ortodoksikarjalaisten sodanjälkeisistä vaiheista Kiuruvedellä.

Siilijärveläisten Jänttien perhe on monenlaisten kulttuurien, perinteiden ja uskontojen sekoitus. Pohjois-Karjalassa Outokummussa syntyneen Jutta Jäntin ortodoksikarjalaiset juuret vievät Hutjakan kylään Suistamolle. Jutta kertoo, että karjalan kielestä on tullut tärkeä osa Jutan ja lasten karjalaista identiteettiä.

Haastattelussa Jäntit kertovat miten he ovat onnistuneet säilyttämään karjalaisia perinteitä perheensä arjessa.

Kansanomaisen rätsinän eli feresin kanssa pidettävän pitkän paidan ompelu on helppoa. Käytännössä kyse on erilaisten suorakulmioiden ompelemisesta yhteen.

Suistamon kirkonkylän asemanseudulla vuonna 1938 syntyneen ja Iisalmen Runnilla kasvaneen Seija Raitasen (os. Palviainen) perheessä kädentaidot ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle.

Seijan käsissä on syntynyt lukuisten käspaikkojen lisäksi myös tekstiili-ikoneita, punapoimintaliinoja ja rajakarjalaistyylinen sarafaaniasu, Suistamon perinnepuku. Seijan tekemä Suistamo-käspaikka on päätynyt jopa itsensä patriarkka Bartolomeoksen obrasačuppua koristamaan.

Pyhittäjäisien Sergei ja Herman Valamolaisen tsasouna eli Bomban tsasouna on osa Bomban karjalaiskylää. Vuonna 1980 valmistunut hirsinen tsasouna on rakennettu Korpiselän Ägläjärvellä sijainneen esikuvan mukaan.

Anitta ja Markku Julkusen rakastumisesta alkoi myös pariskunnan yhteisen ortodoksikarjalaisen identiteetin ja elämän rakentuminen. Aikuisiällä yllättänyt rakkaus on auttanut menneiden hyväksymisessä ja opettanut olemaan kiitollinen jokaisesta yhdessä vietetystä hetkestä.

Ikoninurkka, karjalaksi obrasačuppu tai čupukka, on ortodoksikarjalaisen kodin sydän. Perinteisesti ikoninurkka on sijoitettu nimensä mukaisesti tuvan nurkkaan, mutta nykykodeissa perinnettä sovelletaan vapaasti.

Millaisia obrasačuppuja ristikanzan kodeista löytyy?

Vuonna 1961 perustettu Joensuun ortodoksinen mieskuoro on Suomen ainoa ortodoksista musiikkia laulava mieskuoro.

Vuosikymmeniin on mahtunut monenlaisia vaiheita, mutta toiminnan ydin on pysynyt kirkkaana: mieskuoro tulkitsee ortodoksisen maailman rikasta ja laajaa musiikkiperinnettä karjalaisuutta unohtamatta.

Karjalaistaustaiselle säveltäjä Pasi Lyytikäiselle omat itäsuomalaiset juuret ovat jatkuva inspiraation lähde. Karjalaisuus näkyy hänen tuotannossaan viehtymyksenä erilaisilla rajapinnoilla työskentelyyn.

Pasi toteaa, että moniäänisyys ja erilaisten näkemyksien suvaitseminen ovat tärkeä osa demokratiaa.

– Meidän pitää pystyä kunnioittamaan erilaisia näkemyksiä tässä yhteiskunnassa ja pyrkiä terveeseen kansalliseen konsensukseen. Suomen konsepti on nerokas, eikä se ole tullut ilmaiseksi.