Ninni Strandén, 19: ”Ortodoksikarjalaisuus on suvun oma juttu”
”Ortodoksikarjalaisuus on kulkenut lapsuudesta asti elämässä mukana, mutta sitä ei ole miettinyt sen tarkemmin, kun se on ollut sellainen ukin ja suvun juttu. Viime vuosina olen nähnyt somessa karjalaistaustaisia nuoria puhumassa omista näkemyksistään, ja olen sitä kautta itsekin havahtunut pohtimaan enemmän omia karjalaisiin juuriani.
Omassa elämässäni karjalaisuus näkyy tällä hetkellä erityisesti käsitöissä. Teen lautanauhoja, ja haaveenani on myös ommella itselleni feresi. Oman feresin tekemisen halua lisäsi se, kun laitoimme kaverini kanssa lainaferesit päälle koulun joulujuhlaan ja saimme muutamia kehuja tuntemattomilta. Meistä kummastakin oli mukavaa kertoa omista juuristamme pukeutumalla juhlaan suvun ja oman kulttuurin mukaisesti.
Minut on kastettu luterilaiseksi, mutta miellän itseni ateistiksi. Siitä huolimatta kirkkoasiat ovat lähellä sydäntäni, kun olen erilaisten uskontojen piirissä kasvanut. Vaikka kirkon sanoma ei ihan kaikilta osin puhuttele, niin lähimmäisenrakkaus on aina hyvä asia. Käyn satunnaisesti myös jumalanpalveluksissa hiljentymässä.
“Vaikka kirkon sanoma ei ihan kaikilta osin puhuttele, niin lähimmäisenrakkaus on aina hyvä asia. “
– Ninni Strandén
Opiskelin IB-lukiossa Kuopiossa ja kirjoitin ylioppilaaksi nyt keväällä. Olin lukiossa mukana kansainvälisen European Youth Parliament -järjestön toiminnassa. Pohdimme yhdessä erilaisia yhteiskunnallisia teemoja, joihin pyrimme löytämään ratkaisuja. Viime tapaamisen aiheena oli vähemmistökielien säilyttäminen, ja pääsin puhumaan aiheesta karjalan kielen näkökulmasta. Oli kiinnostavaa huomata miten vähemmistökielet yhdistävät nuoria eri puolilla Eurooppaa ja maailmaa. Yllätyin miten monet nuorista, joille oman suvun kulttuurin säilyttäminen on tärkeää, olivat myös poliittisesti aktiivisia.
Karjalaisuus on myös asia, jonka läsnäoloa ei aina itse huomaa. Tein historian kurssin esitelmän evakkolasten koulutuksen järjestämisestä Kuopiossa sotien jälkeen. Tajusin vasta jälkeenpäin, että karjalaisuus oli ollut mukana monessa aikaisemmissakin koulutöissäni, vaikka en niitä karjalaisuuden näkökulmasta tuolloin ajatellut kirjoittavani. Monet karjalaisuuteen liittyvät asiat vain sattuivat sopimaan hyviksi esimerkeiksi.
En tiedä vielä mihin päädyn opiskelemaan tulevaisuudessa. Minua kiinnostaa moni asia, erityisesti fysiikka, kulttuurintutkimus ja historia. Ensi vuonna pidän välivuoden, jonka ajattelin hyödyntää myös karjalan kielen opiskeluun. Karjalan kielen ymmärtämiseni on jo ihan hyvällä tasolla, sillä yksittäisiä sanoja tai ilmaisuja olen kuullut läpi lapsuuteni mummoni ja ukkini suusta. Nykyään äitinikin on alkanut käyttämään karjalaa siellä täällä arjessa, ja on ollut hauska huomata, miten osa ilmauksista on tarttunut myös isäni puheeseen. Olen myös silloin tällöin lukenut ukkini karjalaisia lehtiä tai kuunnellut sivukorvalla karjalankielisiä uutisia.
Ninni Strandén ja Mirka Strandén-Pesonen.
Kuuntelen myös paljon karjalankielisten tai karjalaisuudesta ammentavien artistien musiikkia. Olen löytänyt Spotifystä karjalankielistä metallimusiikkia, jota olen saanut jopa kaverinikin kuuntelemaan. Musiikki on minulle mieluisin tapa tuoda kieltä osaksi arkea ja lisätä motivaatiota kielen oppimiseen erityisesti silloin, kun opiskelu tuntuu vaikealta. Musiikin kuuntelu on myös vapaamuotoisempi tapa oppia kieltä, mikä toimii mukavana vastapainona koulumaiselle kielten opiskelulle.
Olen pienestä asti kuunnellut ukin soittamista ja lauluja. Olen myös kulkenut äitini mukana viimeiset viitisen vuotta erilaisissa karjalaistapahtumissa. Olimme kaikki kolme tänä vuonna Kaustisen kansanmusiikkifestareilla. Liikuin siellä kavereitteni kanssa omia reittejäni, mutta tapasin ukin ja äidin kaikissa Karjalaan liittyvissä esityksissä ja tilaisuuksissa.”
Impilahtelaisia kolmessa sukupolvessa: Ninni Strandén, Markku Wilhelm Pesonen ja Mirka Strandén-Pesonen.