Karjalainen nuori Helmi Onatsu: ”Emme me nuoret voi yksin karjalaisuutta elvyttää”

Joensuulainen Helmi Onatsu toteaa, että ortodoksikarjalaisen kulttuuriperinnön siirtyminen sukupolvelta toiselle on koko karjalaisyhteisön asia. Nuoret tarvitsevat vanhempien sukupolvien tukea ja tietoa oman karjalaisen identiteettinsä rakentamisessa.

Joensuulainen Helmi Onatsu on tämän kevään ylioppilas.

Ortodoksikarjalaisuus on ollut aina näkyvässä osassa joensuulaisen Helmi Onatsun elämää. Helmin isä, Pasi Onatsu, työskenteli pitkään Joensuun ortodoksisen seurakunnan lapsi- ja nuorisotyöntekijänä, joten Helmi on viettänyt lapsuutensa tiiviisti Joensuun Pyhän Nikolaoksen kirkon tuntumassa.

– Isäni kanssa käytiin kirkossa, kerhoissa, kuoroissa ja ortodoksisen seurakunnan pitämässä partiossakin. Oma elämänpiiri oli siinä kirkonmäellä aika pitkään, Helmi kertoo.

Helmillä on äitinsä puolelta karjalaisia sukujuuria myös Joensuun seudulle ja Ilomantsiin, mutta ortodoksisuus ja salmilainen sukunimi ovat siirtyneet Helmille isänperintönä.

– Salmilainen isänisänisäni Mikko Onatsu kaatui sodassa, ja hänen poikansa eli miun isoisäni Kalevi päätyi siskonsa Siljan kanssa Ruotsiin. Silja jäi sinne, mutta Kalevi palasi Pohjois-Savoon Rautalammille. Itse olen syntynyt ja kasvanut Joensuussa, Helmi kertoo.

Vaikka Helmi itse tiedostaa karjalaiset juurensa, eivät kaikki karjalaistaustaiset ortodoksinuoret automaattisesti tunne omaa kulttuuriperintöään tai yhteisönsä historiaa.

– Monella ortodoksinuorella on paljonkin karjalaisuutta suvussa, mutta se ei ole meidän ikäryhmällemme siirtynyt niin vahvasti, koska perinteitä ei ole sotien jälkeen niin pidetty yllä. Monella on sama tilanne karjalan kielen kanssa. Kieliyhteys on vaan katkennut, eikä karjalan kielen opiskelu välttämättä innosta.

Helmi lisää, että Joensuun ortodoksisen seurakunnan ja ortodoksisten nuorten porukassa karjalaisuus onneksi vielä näkyy, ja nuoret ovat juuristaan myös ylpeitä.

– Minulle karjalaisuus ja karjalainen elämänpiiri tarkoittaa kirkkoa ja näitä muita ortodoksisia nuoria. Meitä on muutama, joita huvittaa laittaa feresit kirkkoon ja pitää muutenkin perinteitä yllä. Meille karjalaisuus tarkoittaa ennen kaikkea karjalaista henkeä ja elämänasennetta, ylenpalttista vieraanvaraisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Helmi harrastaa käsitöiden lisäksi ikonimaalausta.

Omaa karjalaisuuttaan Helmi kertoo ruvenneensa pohtimaan enemmän muutama vuosi sitten. Pohdintoihin on kuulunut myös kiinnostus karjalan kieltä kohtaan.

– Rupesin miettimään, että olisipa siistiä puhua itsekin karjalaa. Vaikka meidän sukumme kieliperintö katkesi sotiin, niin karjala on ollut kuitenkin isoukin äidinkieli, Helmi kertoo.

Kaveripiiristä löytyi karjalaisuudesta innostunut ystävä, jonka mukana Helmi uskaltautui aloittamaan kieliopinnot Joensuun kansalaisopistossa.

– Karjalan kielen alkeet ovat nyt vähän sinnepäin hallussa. Tavoitteenani olisi puhua joku päivä sujuvasti oman sukuni karjalan kieltä eli livvinkarjalaa, Helmi kertoo.

Helmin mielestä on tärkeä kuljettaa myös kieleen erottamattomasti kuuluvaa ortodoksisuutta mukana.

– Karjalan kieli on niin vahvasti sidoksissa ortodoksiseen kulttuuriperintöön, että ei sitä voi siitä poissulkea. Jos itse saisin päättää, niin nämä asiat voisivat kulkea käsi kädessä.

Karjalaisuus tarttuu

Vaikka Joensuu on rajaseutua ja Pohjois-Karjalan maakunnan pääkaupunki, ei karjalaisuus siitä huolimatta ole ihan jokaisen joensuulaisen arkipäivää. Helmi kertoo, että Joensuussa karjalaisuus näkyy pintapuolisesti karjalanpiirakoissa ja kukkilintukoristeluissa, mutta todellista karjalaista kulttuuria perinteineen on hankala löytää.

“Emme me nuoret voi yksin karjalaisuutta elvyttää, vaan siihen tarvitaan koko karjalaisyhteisön tuki. ”

— Helmi Onatsu

– Joensuu houkuttelee turisteja karjalaisuudella, mutta missä se karjalaisuus sitten oikeasti on, kun ei siitä kukaan tiedä mitään eikä sitä löydy mistään? Sellainen syvätason karjalainen kulttuuri ja perinteet saisivat mielestäni näkyä täällä enemmän, Helmi toteaa.

Helmin ystävät arvostavat karjalaisia perinteitä, vaikka eivät itse ortodokseja tai karjalaisia olisikaan. Helmi nauraa, että karjalaisuus myös tarttuu.

– Kaverini ovat ottaneet käyttöön karjalankielisiä fraaseja ja sanoja, kuten passibo. Se on vähän niin kuin vitsi, mutta ei sitten kuitenkaan. Kovasti he arvostavat aina kun kerron, mitä kaikkea karjalaisuuteen liittyvää olen puuhannut.

– Muutamana vuonna olen pitänyt heille myös pääsiäisjuhlat ja tehnyt pashan. Jotkut kaverit kysyivät, että voiko tätä tehdä vegaanisena. Totesin että jaa, eipä oikeastaan voi, Helmi nauraa.

Helmi muistuttaa, että karjalaisuus ei siirry eteenpäin itsestään, vaan sen siirtyminen on jokaisen karjalaisyhteisön jäsenen asia. Nuorille on tärkeää, että vanhemmat sukupolvet ovat tukena ja kannustamassa.

– Emme me nuoret voi yksin karjalaisuutta elvyttää, vaan siihen tarvitaan tukea. On tärkeää, että meillä on mahdollisuus tutkia ja tulkita karjalaisuutta omin avuin, mutta kuitenkin niin, että siinä olisi vanhempien sukupolvien tieto ja ymmärrys apuna.

“Otin lehmätatuoinin sen takia, että mie samalla tavalla märehdin ja murehdin, mutta lehmissä on myös sitä sellasta seesteisyyttä ja rauhallisuutta mitä mie tavoittelen itseni kanssa.”

Trollaaminen ahdistaa

Helmi on ollut lapsuudestaan saakka mukana Ortodoksisten nuorten liiton toiminnassa, ja tällä hetkellä hän tekee sisältöjä ortodoksisten yhteisöjen ylläpitämän Ortodoksisto-sivuston TikTok-tilille. Sisältöjen pääpaino on kuitenkin ortodoksisuudessa.

– En ole sisällöissä korostanut karjalaisuutta, kun se ei ihan kaikkia nuoria kosketa tai kiinnosta. Seuraajissa on myös paljon katekumeeneja eri puolilta Suomea, joilla ei välttämättä ole karjalaista taustaa.

Helmi kertoo, että uskonnon tai etnisyyden esiin tuominen somemaailmassa ei ole helppoa. Vaikka iso osa kommentoinneista ja yhteydenotoista on positiivisia, mahtuu mukaan myös toinen ääripää.

– Siellä on valitettavasti myös näitä trollityyppejä, joille tärkeintä on saada loukata, härkkiä ja härnätä, Helmi kertoo.

Helmi kertoo, että sama vihamielisyys ja trollaaminen näkyy myös Tiktokin karjalaiskeskustelussa.

– Karjalaiskeskustelu on välillä kauhean hyökkäävää ja aggressiivista, eikä ortodoksista kirkkoa mielletä minään osana yhtälöstä. Siellä puhutaan karjalaisten historiasta kauheasti ilman että oikeasti tunnetaan sitä, Helmi harmittelee.

Räjähdysherkkään keskusteluun osallistuminen ei tunnu houkuttelevalta.

– Olen ehkä liian arka, mutta tämän ikäisenä ja tällä taustalla on hirveän vaikea osallistua siihen keskusteluun, kun jotenkin ahdistaa se sellainen jatkuva konfliktin vaara, Helmi kertoo.

Tällä hetkellä Helmillä ja muilla ortodoksisilla nuorilla on työn alla Ortopodi-podcastin tuotanto. Aiheet käsittelevät ortodoksisuutta ja siihen liittyviä ajankohtaisia teemoja ja ilmiöitä nuorten näkökulmasta.

– Yhdessä jaksossa juteltiin uskonnonopetuksen järjestämisen haasteista, joista minulla on omakohtaisia kokemuksia. Jouduin käymään osan lukion uskonnon kursseista evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen puolella, kun ortodoksisen uskonnonopetuksen kursseja ei järjestetty vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Niissähän esimerkiksi kirkkohistoriaa käsiteltiin vain läntisen kirkon näkökulmasta, mikä ei valmistanut minua ollenkaan ortodoksisen uskonnon kirjoituksiin, Helmi harmittelee.

Käsin tehty karjalaisuus

Helmin kodin seinillä näkyy itse maalattuja ikoneita ja sohvia koristavat käsin tehdyt peitot. Ikonimaalaamisen ja leipomisen lisäksi Helmi virkkaa, neuloo ja ompelee. Haaveissa olisi joskus vielä kirjailla oma käspaikka, ja myös kirkkotekstiilien konservointi kiinnostaisi.

– Jollakin tavalla tuotan käsilläni sitä karjalaisuutta, Helmi myöntää nauraen.

Kevään isoin projekti on ollut oman feresin ompeleminen ylioppilasjuhliin. Helmillä on ollut aikaisemmin käytössään isoäidiltä peritty feresi, joka siirtyy nyt pikkusiskon käyttöön. Apua ja neuvoja ompeluun Helmi on käynyt hakemassa joensuulaiselta sarafaaniperinteen asiantuntijalta, Leena Jääskeläiseltä.

– Mummoni on tehnyt oman feresinsä käsin ja nyplännyt siihen myös pitsit. Haluan tehdä myös oman pukuni samalla tavalla perinteisiä käsityötaitoja kunnioittaen, Helmi kertoo.

Ortodoksikarjalaisen perinnevaatteen käyttäminen valmistujaisjuhlassa on Helmille tapa kunnioittaa ja ilmentää omia juuriaan.

– Kesäkuussa painan ylioppilaslakin päähäni ja kannan uuden feresini ylpeästi niin kuin ortodoksikarjalainen nainen sen kantaa.

Helmi, vastavalmistunut feresi ja Leena Jääskeläinen.