Ilomantsissa sijaitseva Parppeinvaaran runokylä rakennettiin vaalimaan karjalaista kulttuuriperintöä aikana, jolloin menetetty Karjala oli monille kipeä muisto. Nykyisin runokylä yhdistää karjalaisen kulttuuriperinnön, sotahistorian ja luontomatkailun tavalla, joka houkuttelee kävijöitä niin Suomesta kuin ulkomailtakin.

Ilomantsin Museosäätiön johtaja Ulla Vartiainen on johtanut Parppeinvaaran runokylän toimintaa vuodesta 2011 lähtien, jolloin runokylä siirtyi museosäätiön hallintaan. Ullan ensimmäiset työtehtävät ilomantsilaisen kulttuuriperinnön parissa alkoivat vuonna 1989, kun hän aloitti tutkijana Möhkön ruukin restaurointihankkeessa.

Parppeinvaaran runokylää on rakennettu 1960-luvulta lähtien vaalimaan karjalaista rakennusperinnettä ja runonlaulajien muistoa. Alue on saanut nimensä Parppein ortodoksisuvulta, joka asui vaaralla 1800-luvulta lähtien. Runokylän ensimmäinen perinnerakennus, Runonlaulajan pirtti, valmistui vuonna 1964.

Ulla kertoo, että runokylän syntyyn vaikuttivat kotiseutuhengen ja karjalaisuuden innoittamat ihmiset sekä karjalaisuutta vaaliva Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö.

– Parppeinvaara syntyi vahvasta Karjala-kaipuusta. Sen perustajat halusivat luoda paikan, jossa rajantakaisen Karjalan kulttuuri, perinteet ja muistot voisivat säilyä myös jäljelle jääneen Suomen puolella, Ulla kertoo.

Salosta kotoisin ollut ja Ilomantsiin kansakoulunopettajaksi päätynyt Heikki Klemola oli perustajajäsenistä se kaikkein tulisieluisin. Jatkosodan aikana Itä-Karjalassa palvellut Klemola innostui karjalaisuudesta syvästi, mikä saattoi hänet yhteen tulevan vaimonsa, kuujärveläisen ja lyydin kieltä äidinkielenään puhuvan Paula Novosilovan kanssa. Heikin ja Paulan lisäksi runokylää visioimassa oli lukuisia karjalaisia kulttuurivaikuttajia ja karjalaisuuden ystäviä.

Ulla toteaa, että vaikka alkuvuosien aatteen palo ja innostus ovat hiipuneet tulisielujen siirryttyä tuonilmaisiin, on karjalaisuuden esiin tuominen yhä keskeinen osa Parppeinvaaran toimintaa.

– Itse katson karjalaisuutta käytännönläheisesti erityisesti Ilomantsin kunnan ja matkailutoiminnan kautta. Parppeinvaaran runokylässä meillä on ollut tavoitteena tuoda paikka tälle vuosituhannelle ja kehittää toimintaa ja tarjontaa sellaiseksi, että se vastaa nykymatkailijoiden tarpeita, Ulla kertoo.

Runokylään kuuluu Runonlaulajan pirtin lisäksi myös karjalaista perinneruokaa tarjoava ravintola Parppeinpirtti, erilaisia aittarakennuksia sekä oma tsasouna.

– Runonlaulajan pirtin kaltaista rakennusarkkitehtuuria ei ole täällä Ilomantsin alueella kuitenkaan perinteisesti ollut, vaan Pohjois-Karjalan näkökulmasta kaikkein autenttisimpia rakennuksia ovat runokylän aittarakennukset, joista yksi on ollut Mateli Kuivalattaren asuinpaikan pihapiirissä, Ulla tarkentaa.

Matkailukohteissa ihmiset usein haluavat kohdata kulttuurin kauneimmat ja esteettisimmät piirteet, mikä on Ullan mukaan hyvin ymmärrettävää.

– Parppeinvaara toimii matkailuelinkeinon ehdoilla, joten pidän tärkeänä, että pystymme tarjoamaan sellaisia karjalaisuuteen liittyviä elämyksiä, joita ihmiset haluavat kokea ja nähdä.

*Runolaulaja ja kanteleensoittaja Lea Tajakka.*

Parppeinvaaran runokylällä oli tärkeä rooli myös karjalaisen perinnevaatteiden, kuten feresien, käytön elpymisessä. Ilomantsilainen Irinja Nikkanen suunnitteli feresin evakoilta saamiensa tietojen ja Kansallismuseon pukujen pohjalta, ja uudet asut esiteltiin Runonlaulajan pirtin avajaisissa vuonna 1964.

– Feresit ovat edelleen näkyvä osa Parppeinvaaran toimintaa. Myös kanteleensoitto ja runolaulu kuuluvat alueen perinteisiin, ja niitä on esitetty kesäisin päivittäin jo 1960-luvulta lähtien. Tänä kesänä Runonlaulajan pirtissä esiintyvät kesäkuussa vuorotellen runolaulajat Lea Tajakka, Jenny Matveinen ja Saana Pulkkinen, sekä kantelisti Katja Malinen heinäkuussa.

Parppeinvaaran runokylään kuuluu myös Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan omistama Kaikkien Pyhien tsasouna, jonka pruasniekkaa vietetään toukokuun lopussa. Ulla kertoo, että yhteistyö molempien seurakuntien kanssa on säännöllistä.

– Järjestämme vuosittain adventin avauksen yhteistyössä sekä luterilaisen että ortodoksisen seurakunnan kanssa. Toiminta on vahvasti ekumeenista.

*Parppeinvaaran runokylän Kaikkien Pyhien tsasouna.*

Kulttuuriperinnön lisäksi Parppeinvaarassa on mahdollista tutustua myös Suomen sotahistoriaan. Parppeinvaaralla sijaitsee Rajakenraalin maja Rukapirtti, joka toimi kenraali Erkki Raappanan sodanaikaisena komento- ja majoituspaikkana. Rakennus on siirretty useaan otteeseen ennen nykyistä sijoituspaikkaansa Ilomantsissa.

– Ilomantsiin on kehitetty Sotatie.fi -konsepti, johon on koottu kaikki Ilomantsin sotahistorialliset kohteet. Sotatie auttaa hahmottamaan mitä ja missä on tapahtunut sotien aikana. Meillä käy myös paljon sotahistoriasta kiinnostuneita, Ulla kertoo.

Kulttuuriperinnön lisäksi Parppeinvaaraalla voi tutustua myös karjalaiseen kansanuskoon ja mytologiaan Luontopirtti Mesikässä.

– Kalevalan taustalla olevat ja ortodoksikarjalaisuuteen liittyvät kansanrunot, uskomukset ja tarinat kiinnostavat kävijöitä, ja ne ovat jopa innostaneet muutamia ihmisiä muuttamaan tänne, Ulla kertoo.

Jos käytössä olisi rajattomat resurssit, Vartiainen suuntaisi ne ensisijaisesti rakennusten kunnostamiseen. Lisäksi haaveissa siintää nykyaikaisen näyttelytilan rakentaminen, joka mahdollistaisi nykyistä monipuolisemman näyttelytoiminnan.

Joensuun Pyhäselässä syntyneen Ullan oma karjalaisuus on hyvin käytännönläheistä.

– Minulla karjalaisuus tulee sieltä arkisesta elämästä: tavoista, perinteistä ja ruokakulttuurista. Asioista, jotka ovat mukana jokapäiväisessä arjessa.

Karjalaisuus elää Parppeinvaaran runokylässä

Ulla Korkatsu: ”Ylisukupolvisen taakan kohtaaminen teki minusta vahvan”